Ny on pakko tehereä alakuhunsa kauhia tunnustus. Mullei oo pettu enää pohojammaalla.

Son maailma heittäny mun aivan eri puolelle, ja täälon maisemaki vääränmoinen. Mutta silloon ku mennähän oikiaan ihimisten työ, niin kyllä siinä silimä lepää ku ruvetahan tulemahan Jalasjärvelle ensiksi.. aukia lakia, ei silimä pökkää. Silloon tietää notta kohta ollahan kotona, ku viä hetken malttaa.

Pääsiääseksi lähäretähän syrämen kotia, pitää päästä kokoolle. Minen ymmärrä juhannuskokkoja..  mittumaarina on valoosaa ja lämmintä muutenki, piruako sitä pitää viä valakiaa pitää.Viime kesänä kälyn mies meinas polttaa mettänpalansakki siinä sivus. Kerranki näin ku anoppiki juoksi, solis ollu sen mettäpalsta seuraavana käryämäs.. Mutta pääsiääsenä.. ku se kokko vihiroon saarahan (yleensä mökällä) palamahan, on pimiää, oksat präiskähtelöö.. Kaukana valakiasta on kylymä, lähellä on kuuma. Notta justihin niinku pitääki. Kersat heittelöö rojua valakiahan. Tuloo aiva pakanallinen olo :-)

Häjymukulana piti pukia ittensä trulliksi, vähä isoompana heiteltihin reuroranttipulloja kokkohon, ne pamahti mukavasti. Teininä tein pieniä kirjehiä jostaki poijasta, jota ajattelin, ja poltin ne sitte kokos. Kai siinäki jotaki taikaa muka oli.

Pääsiäänen tietää kevähän tuloa..

Rauhallista Pääsiäästä kaikille!